Tapasin rakkaan poikani tänään ja hyvin meni tapaaminen, mutta ilman hyvää ystävääni meinasin myöhästyä. Onnekseni tuo hyvä ystävä pääsi hakemaan mut ja olin ajoissa tapaamisella kun en huomannut linja-auto aikatulujen muuttuneen. Onneksi tuo ystävä pääsi mut hakemaan ja toisen ystävän kanssa kävimme kontissa kirpparilla katsomassa mitä sieltä löytyy, kun ystäväni tarvitsi lipastoja lastensa vaatteille. On jonkin moinen siivous menossa niin pakko saada lasten vaatteet yläkertaan ja mä kävin katsomassa jos Laurille olis löytynyt jotain, mutta ei tällä kertaa. Sai Lauri serkkunsa vanhoja leluja ja seuraavan kerran, kun näen Laurin niin vien kaverini vanhat dublo legot. Ei ainakaa voi sanoa etten mitään olis pojalleni vienyt. Aina olen vienyt jotain. Tammikuussa vein autot pipon johon kuulu sormikkaat ja sitten toppa kintaat. Helmikuussaa vein yökkärin. Maaliskuussa vein pehmonalle kirjan. Huhtikuussa vein jonku luukku kirjan. Toukokuussa kaksi kassillista vaatteita ja muovikassillisen kenkiä. Tänään vein sitten kolme erinlaista lelua. Joka kerta olen sinne aina jotain vienyt. Minä hemmoittelen poikaani kaikilla mahdollisilla tavoilla. Seuraavaksi vien varmaan ne dublo legot riippuen siitä kuinka paljon niitä on. Laurilla on kotona vaatteita ja leluja odottamassa. Enää vain puuttuu pikku-Lauri. Päätöstä me odotamme edelleen. Lauri voi silti olosuhteisiin nähden ihan hyvin. Soitan joka päivä pikkuiselleni ja kyselen kuulumiset se on nyt vain tämän hetkinen tilanne. Näillä ohjeilla mennään mitä on ja vain päivä ja hetki kerrallaan. Enskuussa taas tapaan rakkaan poikani.
Merkinnät RSS-syötteenä
Kumma mää en löydä omaa kommentiani vaikka jo viimeks mielestäni kirjotin no…ei mahda mitään.Luin sun ja laurin tarinaa ja toivotan sulle paljon voimia ja siunausta!