poikani laurin elämän tarina

Onni suosii kusipäitä
Tuuri halii juuri näitä
Jotka joskus aallon pohjaan
hyppää ihan tahallaan
Onni suosii kusipäitä
Tuuri halii juuri näitä
Jotka kadunpintaa hinkkaa joskus mahallaan

Tää on nii totta, mutta mua ei onni suosi taaskaa..Laurin isä pääsee pari kuukaude päästä pois ja poika ei edes tunne isäänsä ja tää sopii nii hyvi poja isälle..

Mun vuodet vähenee
ne ilmaan ohenee
kuin savu taivaaseen
Mun jälkeeni ei jää
kai mitään kestävää
pois kaikki häviää
Mä hiekkalinnan teen
se vaipuu paikoilleen
ei kestä huomiseen
On turha rakentaa
polkua jatkuvaa
jos kaikki katoaa
Entä jos elämän ikuinen virta
katkeaa kuin lahonnut silta
Entä jos eksyn matkalla laivaan
voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan?
Ainoa varma on vain tämä hetki
Heikolla jäällä käy sieluni retki
Anteeksi Luoja, rauhaasi vaivaan
voinko mä rakentaa tuhkasta taivaani?
Sä säästät lippaaseen
rahat käytät korkoineen
kai taloon kiviseen
Vaan miksi uskot niin
jos sulle pedattiin
vain sänky sammaliin
Entä jos elämän ikuinen virta
katkeaa kuin lahonnut silta
Entä jos eksyn matkalla laivaan
voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan?
Ainoa varma on vain tämä hetki
Heikolla jäällä käy sieluni retki
Anteeksi Luoja, rauhaasi vaivaan
voinko mä rakentaa tuhkasta taivaani?

tää taas sopii nii hyvi mulle. Tuntuu, että tää on oikee mulle tehty. Pojasta taistelu jatkuu..