Kävin tänään tekemässä sitten valituksen kokeimpaan hallinto oieuteen. Katsotaan miten tässä nyt sitten käy. Mä olen valmis taisteluun. Asianajaja sanoi, että tämä valitus ei ehkö ehdi maanantaiksi. Joten asiaa ei ehkä voi keskeyttää, vaikka tätä pyysimme. Odotamme enää vastausta korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Aikaa voi mennä mutta menköööt. Olemme pyytäneet korkeimmalta-hallinto oikeudelta suullista käsittelyä, mutta en tiedä saammeko sitä.
Asianajaja voi vaatia sen!
Rauhan tervehdys !Tuossa monena hetkenä olen muistanut sinua ja poikaasi rukouksin.Tiedän mitä on menettää lapsi huostaan,perheeseen.Minulla on kaksi lasta huostassa,niin tiedän surusi.Jumala siunatkoo sinua sisareni .Herra saakoon ajaa tämän asian sieltä käräjä oikeusdesta niin kuin sen olla pitääkin.Voimia ja Isoja haleja sinulle .Jumala siunatkoo lastasi kun on poissa sinun läheltäsi <3 Olet tärkeä Olen Janina Korkiakoski face ystävistäsi <3
Liian rajusti ja nopeasti.Esim.turvakotiinkin pääsee asunnoton.Ja sieltä käsin voi odottaa asunnon saantia.Lauria kohdellaan kuin nukkea-jolla ei ole tunteita..,Lapsi ja äiti pian yhteen !!!
Kai joku luku- ja kirjoitustaitoinen ihminen on tehnyt sen valituksen puolestasi?
Jaksamista sinulle Kirsi taistelussasi, että Lauri-poika saisi jäädä luoksesi! Nämä tällaiset ovat hirveän hankalia asioita ihan kaikille jotka joutuvat mielivaltaisen käytöksen kohteeksi. Olen joskus itse kokenut suurta epäoikeudenmukaisuutta ja ihan vastapuolen asianajajan takia, kun laittoi minun rikosilmoitukseni vastineeksi minusta täysin perättömiä väitteitä, että minulla olisi ollut mielenterveysongelmia ja väitti jopa että minulla on ”kaksisuuntainen mielialahäiriö”, mikä oli täyttä puppua! Kaikki tämä törkeä valehtelu
vain siksi, että uskalsin lähteä oikeudellisesti vaatimaan elatusmaksun korottamista järkevälle tasolle… Oma lapseni, jota asia lopulta koski, oli tuolloin 15-vuotias ja hänellä oli suuria koulunkäyntiongelmia. eivätkä hänen ongelmansa kuin pahentuneet tuollaisten perättömien syytösten takia, joita minusta tehtiin…Jossain vaiheessa sossu ehdotti ”kiireellistä huostaanottoa”, mihin en tietenkään suostunut. Myöhemmin lapseni joutui nuor.psyk.osastolle tarkkailtavaksi, mikä toisaalta rauhoitti tilannetta ja hän sai omat asiansa järjestykseen – ja minä sain rauhassa tuon yksi ja puoli kuukautta miettiä asioita. Tuon tarkkailujakson jälkeen lapseni elämä kotonamme muuttui paremmaksi ja hän sai koulunsa käytyä kunnolla loppuun. Kyllä kaikki lopulta sinunkin kohdallasi loksahtaa kohdalleen, kun vaan jaksat vahvana ja pyydät apua niin paljon kun tarvitset!
Onko teillä mitään uutta tietoa korkeimmasta hallinto-oikeudesta? Mitä tapahtuu seuraavaksi?