kävin kaupungil ostamassa joululahjoja. oli todella ikävää katsoa, kun perheet meni lapsiensa kanssa siellä. mut jostain kumman syystä nousi huokaus et onneksi ei poika ole mukana, kun tääl on näin paljon ihmisii..ei olis vaunujen kanssa päässyt mihinkään päin. en tiedä mitä odottaa ja mitä toivoa. en voi muuta tehdä kuin elää päivä kerrallaan tätä elämää ja pitää pieenistä hetkistä kii jotka saan olla pojan kanssa.
Minun pojallani on vaikea sydänvika. Aivan kuin myös sinun poikasi olisi kuolemassa, sillä sillä tavalla hänestä kerrot! Ei tällaista saa tapahtua tämän päivän Suomessa!!! Nyt on laitettava kyllä Porin lastensuojelun työntekijät vastakkain oman julmuutensa kanssa!
Kirjoittaminen voi auttaa pahimpienkin hetkien yli. Sydäntäsärkevää, Kirsi