En ole jaksanut kirjoittaa mitää erityistä Lauri lähdö jälkee, kun on nii kaamee olo koko asiasta vieläki. Kyllä tässä jotain mätää on, kun en ole pojasta kuullut koko joulun mitää. Ei yhtää soittoa tai mitää oo kuulunut ja poja lähtö tapahtu 21,12 ja sen jälkee ei mitää tietoo pojasta. Jos nyt tammikuussa sais jotain tietoo mun pienestä miehestä nii iloinen olisin, mutta saas nähä saanko pojasta tietoa. Joulu meni piloille ikävän takia, mutta pakko jatkaa elämää eteepäi. Ei tää tähä lopu edellee odotan korkeimma hallinto oikeude päätöstä, mutta aikaa en osaa sanoo koska sellane päätös tulee. Olen ainaki koko joulun miettinyt poikaani ja miten Lauri voi ja mitä kuuluu? Ilman tietoa on tuskallista olla, mutta jos nyt sit pia sais jotai tietoa jostain päi.
Merkinnät RSS-syötteenä
itellä lähti kanssa poikahuostaan ja yleinen käytäntö on että viikon rauhottumisaika, ilman minkäänlaista yhteyden pitoo ja 1 kk ilman et vanhemmat saavat nähdä lastaan
Moi! Koita kirsi pärjäillä! Tuli oikeen tippa linssiin kun luin ton :/ Ei tollai voi tehdä, ja Lauri oli kyllä äitinsä näköinen kun kävin teitä sillo kattomassa, erittäin sulonen poika! <3 Saat sen kyllä vielä takasin, mut se voi vaatii taistelua! Koita pärjäillä, voimia!
Voimia kovasti! Vanhempani menettivät aikoinaan minut ja asuin sijaisperheessä lopun elämäni, eli 16 vuotta. Pystyn hyvin ymmärtämään mitä koet vaikka olinkin se joka joutui muualle. Kyllä sen isonpana ymmärsi, ettei kaikki ole niinkuin pitää ja omat vanhemmat on muualla.